Tienviitat

Viikon päästä tähän aikaan ollaan jo rouvashenkilöitä. Vietiin eilen sormukset kaiverrutettaviksi ja kiillotettaviksi, joten nyt ollaankin vihkimiseen asti ilman sormusta. Luulen koko ajan hukanneeni sen, kun se ei tunnukaan tuossa nimettömässä. Onneksi mun precious löytää ensi viikolla takaisin omalle paikalleen.
Törmäsin muuten samalla kultaliikereissulla ihastuttavaan sormukseen, joka mustan ison kivensä ansiosta olisi aikamoinen villikortti vihkisormukseksi! Mutta yllättäen sekään ei sopinut kihlasormukseni pariksi, joten se sai jäädä kauppaan :(

Vaikka ollaan näin lähellä häitä, niin viime päivinä on jäänyt häähössöttämiset vähemmälle, kun ajatukset on olleet teho-osastolle joutuneessa pikkusiskossa. Onneksi nyt viiden päivän jälkeen pikkuinen alkaa olla jo vähän paremmassa kunnossa, kun bakteeri on laantumaan päin. Huomenna taas tyttelin seuraksi osastolle ennen töihin menoa, joten sen paremmat valmistautumiset huomiseen hääpalaveriin saa taas jäädä. Onneksi hommat nyt kuitenkin on sen verran hyvällä mallilla, ettei bileet pitämättä jää, ehkä joitain pieniä yksityiskohtia joudutaan nyt unohtaan...

Eilen oltiin kuitenkin päivällä väsäämässä mummulassa vaarin opastuksella tienvarsikylttejä, joihin upposikin sitten muutama tunti. Ihan hienoja niistä kuitenkin tuli ja voin taas olla ylpeä itsestäni kun sahatessakaan ei irronnut käsiä, vaikka niin alkuun epäilin ;)
Meidän vaari kyllä taas on niin ihana, se olisi kaikki puunpalat hieoa ja maalata muutamaan kertaan, vaikka yritin selittää, ettei pikkuvirheitä kukaan ohi ajavasta autosta ehdi huomata! Vaari on kyllä niin pikkutarkka, mutta sen ansiosta kyltit niin hyvin onnistuikin. Rakkautta täältä siis vaarin suuntaan <3

Unia toivotellen,
Emppu